Vanhat rakenteet

08.10.2022
Tunsin sen jo pari vuotta sitten,kun minut lomautettiin työstäni koronan takia. Tiesin,että maailma ei tule olemaan enää sama paikka.

 

Jotain isoa tapahtuu. Hyvää ja pahaa.
Jotain vanhaa on kuoltava,jotta uutta voi syntyä. Vanhat rakenteet ovat tulleet lopullisesti päätökseen. Voit roikkua niissä viimeisillä voimillasi,mutta muutosta et voi väistellä. Hammasta purren ja itkua pidätellen kysyin itseltäni mitä ihmettä teen? 

Silloin en keksinyt muutakuin luottaa elämään.
Ja elämä kantoi,oli parhaimmat kaksi vuotta pitkään aikaan ja voin paremmin kuin ikinä. Koin kokonaisvaltaisen muutoksen,joka tapahtui sisimmässäni.

 
Tein paluun takaisin vanhaan maailmaan todetakseni,että en voi sittenkään sinne palata. Minä itse olen muuttunut niin paljon,että nämä vanhat rakenteet eivät enää istu minuun ja koen jälleen valtavaa sisäistä ristiriitaa. Minulla on valtava halu vaikuttaa itse täysin siihen,miten asiat hoidan ja kun päätökset ja valta tulee ylemmiltä tahoilta,koen sisälläni ihan valtavaa myllerrystä ja epätöivoa. Olen pienen pieni osa koko tätä systeemiä ja en pysty vaikuttamaan mitenkään. Paitsi hyppäämällä siitä systeemistä pois. Jos en voi vaikuttaa mitenkään muuten,niin äänestän jaloillani.

  Minulla oli suunnitelma. Mutta jälleen kerran elämä näytti,että suunnitelmia voi tehdä,mutta lopulta asiat eivät mene suunnitelmien mukaan.

 Mikään kaunis ja hyvä ei voi syntyä,jos vanhat rakenteet eivät ensin romahda.

 Yrityksen perustaminen on itselle ollut pitkä prosessi,mutta elämä on koko ajan puskenut sinne suuntaan. Toiminimen perustin kuukausi sitten ja uskottelin itselleni hyvin taitavasti,että sivutoimisena tulen olemaan ensi kevääseen saakka. Elämä laittoikin taas sormensa peliin ja nyt näyttää siltä,että päätoimisuus tuleekin vastaan jo vuoden vaihteessa.

 Se mikä lopulta on tarkoitettua tulee tapahtumaan,vastusteluista ja pitkittelystä huolimatta.

  Uskallatko hypätä elämän virtaan ja luottaa siihenkin,että elämä kantaa. Aina.