Valo

13.03.2023
Tämä näky aamuisin! Oi että sitä on kaivattu,aurinko. Tuo niin paljon lisää energiaa ja voimaa. Ajatuskin kirkastuu kun on valoisaa ja valoa.

Muutoksen huomaa ihan kaikessa.

Hepat ovat möys aloittaneet auringon palvonnan ja etsivät tarhasta päiväunille paikan jossa aurinko lämmittää. Karva on myös alkanut jo heiltäkin lähtemään ja se on varma kevään merkki se.

 
Vuosi sitten löydettiin tää meidän paikka ja siitä alkoi melkoinen rumba..olihan meillä silloin myös kaupungissa omakotitalo,joka piti saada myytyä ennen uuden ostoa. Kun omasta paikasta oli niin kauan haaveillut,oli pienimuotoinen paniikki sen suhteen,että entäs jos tän paikan joku muu ostaa ja me ei taaskaan saada omaa kotia eläinten kanssa..ja kävihän siinä välissä niinkin,että tämä paikka oli jo menossa jollekin muulle. Ostohommiin ja kaiken selvittämiseen meni monia kuukausia ja tilanteet muuttu viikon välein.. Viime kevät oli kaikinpuolin raskas. Yksi unelma toteutuvaksi,mutta silti niin kaukana. 

Mulla oli silti vahva tunne kaikesta. Olin niin kyllästynyt olemaan toisten nurkissa hevosteni kanssa,että olin päättänyt jos ei tätä saada ostettua,hepat lähtee myyntiin. Samalla tiesin,että ei mun ja heppojen tarina voi vielä tähän loppua. Mutta se vaihtoehto siellä oli olemassa.

Lopulta viikkoa ennen juhannusta saatiin kuin saatiinkiin hepat siirrettyä omaan kotiin ja me ite muutettiin vähän myöhemmin. Tämä tuleva kesä on siis nyt kokonainen kesä yhdessä ja ai että se tuntuu hyvältä! 

Vuodessa on tapahtunut paljon,eikä missään vaiheessa oikeen tullut täysin pysähdyttyä. Muuton jälkeen mulla alkoi heti uusi työ,joten kotona kerkesi olla taas vaan illat ja viikonloput. Tietenkihän sitä sillon toivoi,että aikaa olisi ollut enemmän. Harmitti joka aamu lähtiä kotoa,koska oisin vaan voinu kulkea pellolla hevosten ja kanojen kanssa päivät pitkät! Tuli syksy ja talvi ja pimmeys iski. Ja oliki pimiää,tuntu että valo ei tavota enää ikinä. Täysi käpertyminen itseensä ja irtisanoutuminen joulun alla töistä. Paineet omasta yrityksestä ja siitä mitä tää paikka on,iski vähän liian lujana. Tavoittelin taas jotaki,mikä ei tässä hetkessä ollut realistista. Montaa rautaa kun on yhtäaikaa tulessa niin jossaki kohtaa se on liikaa. Piti laittaa jarru päälle ja ehtiä se oma suunta taas. Yks asia kerrallaan. 
Oi kesä et arvaakkaan kuinka paljon sua ootan. Mutta sitä kesää ennen aion nauttia tästä keväästä ja siitä,että voin katsoa kuinka luonto herää päivä päivältä enemmän henkiin.