Uupumuksen monet kasvot

09.02.2023

Meistä jokainen jossain vaiheessa elämää on varmasti kokenut uupumisen tunteita. Ne voi olla häivähdyksiä omassa arjessa tai jo pysyvämpi olotila. Uupumus ei tule hetkessä eikä toisessakaan,kysymyksessä on vuosien olotila, joka kärjistyy pahimmillaan täydelliseen toimimattomuuteen ja oman elämän romahtamiseen.

Me ihmiset olemme täydellisiä pakoilijoita. Todellisten sisäistemme halujemme takana on aina suorituskeskeisyys. Elämme elämää joka ei todellisuudessa vastaa sisäisiä toiveitamme ja halujamme. Etsimme reitin jolla korvata näitä ja se voi olla mitä vain. Se voi olla työ,se voi olla harrrastus,se voi olla henkinen harjoitus,se voi olla päihteet. Mikä tahansa mikä saa muka meidät unohtamaan sen mitä se sisimmässämme toivomme. Sisäiset halut voivat olla niin kipeitä kohdata ja myöntää edes itselleen,joten ajattelemme korvaavamme ne jollain muulla kun ohjaamme energiamme ja huomiomme muihin asioihin.

Uupumus on myös rajojen puutetta,se on sitä ettei arvosta itseään ja omia tarpeita. Uupumus on menneisyyttä,se on sitä mitä olet aiemmin kokenut ja luullut siitä selvinneesi. Uupumus ei ole tullut tässä hetkessä,se on syntynyt sinussa jo aikoja sitten,nyt se on tullut vain näkyväksi. 

Sallimmeko itsemme olla välillä myös väsyneitä,sallimmeko itsellemme niitä asioita mitä oikeasti kaipaamme? Sallimmeko tuntea kaikki ne tunteet mitä sillä hetkellä tuntee? Väitän,että jollain tasolla kiellämme kaiken tämän,koska se sattuu liikaa. Mutta tukahdettu tunne tulee sattumaan vielä monia kertoja enemmän,kuin sen tunteminen ajoissa. Siitä tulee myös katkeruus. Ja jokainen tietää millainen katkera ihminen on.

Olenko herkkä? Tai erityisherkkä? Voinko myöntää sen itselleni? Mitä kaikki tämä tarkoittaa? 

Hyväksynkö täysin itseni sellaisena kuin olen,mitä asioita yritän kieltää itseltäni ja miksi?

Uupuminen ei ole sitä,että nyt vähän väsyttää ja kehotetaan lepäämään. Uupumuksella on syvät juuret jotka ylettyvät meidän aikaisempiin elämässä oleviin ajanjaksoihin. Lapsuuteemme ja nuoruuteemme saakka. Uupuminen on kohtaamatta jättämiä asioita ja tunteita. Uupuminen on toisten toiveiden mukaan elämistä.

Uupumus on tullut sinulle kertomaan,että on asioita jotka täytyy kohdata. Elämäsi ei voi jatkua enää näin. Uupumus on tullut herättämään sinut. Olet elänyt suurimman osaa elämästäsi suorittamalla ja kehosi kertoo sinulle,että nyt riittää. Seuraa siis kehosi viestejä,kivut,särky ja väsymys ovat kehosi tapa viestiä sinulle. Hiljenny kuulemaan nämä viestit.

Valitse viisaasti aikasi mihin sen päivässä käytät,valitse viisaasti seurasi kenen kanssa aikaa vietät. Herää ajatuksiisi ja tuntemuksiisi,kysy itseltäsi miksi tunnen näin? Hiljenny. 

Oma tieni uupumukseen ja sen jättämiin jälkiin on edelleen kesken. Uupumus jättää pysyvät jäljet . Kehosi ja sinä,et tule enää sietämään koskaan samanlaista elämäntyyliä kuin ennen. Minun kehoni viestittää edelleen monien vuosien jälkeen,jos elämäni on suistumassa vanhoihin kaavoihin. Olen opetellut tekemään itsestäni tärkeimmän henkilön,minun täytyy kuunnella sisäisiä toiveitani ja vastata itse itselleni haluista ja tarpeistani. Minun täytyy kunnioittaa itseäni ja omia tarpeita niin paljon,että laitan ne ensisijalle. Sanoittamalla ja puhumalla myös muille miltä minusta tuntuu. Muistamalla ne rajat,omat rajat.

Minun uupumiseni johtui osaksi rajojen puutteesta,liiasta kiltteydestä,palvelun halusta. Tein kaiken kaikille jotta tuntisin olevani itse tärkeä. Se johtui kaikesta aiemmasta kokemastani ja siitä,että en ollut käsitellyt niitä asioita. Yritin sopeutua tähän suorituskeskeiseen työmaailmaan ja antavani itsestäni kaiken kaikille ymmärtämättä yhtään mitä oikeasti tarvitsen ja millaista elämää haluan elää. Hyväksy itsesi kaikkinensa,hyväksy myös ne omat tarpeesi.

Tänään olen kiitollinen uupumukselle,koska se näytti tien minne mennä ja millainen ihminen haluan olla.