Syklit

03.09.2022

Oman rytmin luominen

Tunnistatko millainen on oma rytmisi?

Pidätkö aikaisista aamuista,vai oletko virkeimmilläsi illasta?


Mikä on sisäisen vuodenaikasi? Meneekö se syklissä luonnon vuodenaikojen kanssa?

 

Syksy on sadonkorjuun aikaa. Illat pimenee,aamut ovat usvaisia ja ilmassa tuntuu kirpeys. Aurinkokin vielä päivisin pilkahtelee,mutta ilmasta tuoksuu syksy.
Puiden lehdet muuttavat väriä,kasvimaalta kerätään kesän tuotokset talvea varten. Eläimet nostavat energian tarvettaan ja alkavat kasvattamaan talviturkkia.

 

Kissat viihtyvät entistä enemmän sisätiloissa,siitä myös tietää syksyn saapuneen.

 

Syksy on minulle yhtä kuin kuolema. Älä säikähdä,tämä ei ole huono asia. Teen sisäistä kuolemaa. Olen palannut osittain vanhaan ja huomannut,että vanha ei enää palvele. Nyt korjaan satoa tulevalle vuodelle. Mitä jätän lopullisesti taakseni,mitä otan uutena matkaan. Kuka on uusi minä ja millainen haluan olla?

 

Olen tienristeyksessä. Jälleen. Sydämeni ääni on vahva ja voimakas,tunnen kuitenkin vielä pienen epäröinnin, joka pitää minua otteessaan. Se on huoli siitä,selviänkö. Tiettyjä asioita päättäessään,jostain joutuu luopumaan. Voinko siltikin yrittää,koska mikäänhän päätös ei ole lopullinen..eihän?

 

Tunnen kutsun ja kuulen äänen,rohkenenko todella seurata sitä?
Viimeinen kuukausi on imenyt minusta voimat kokonaan. On vain todettava,että perinteinen työelämä ei sovellu itselle.. työajat joihin en voi itse vaikuttaa,kuormittaa kehoani ja mieltäni äärimmilleen. Minua ei ole tehty siihen oravanpyörään juoksemaan ,en usko että ketään on.
Ennen päivätöiden alkua,pelkäsin,että vanha ystäväni uupumus nostaa päätään. Päätin,että olen virheistäni oppinut ja vedän pelin heti poikki jos alan tuntea itsessäni yhtään mitään siihen viittaavaa. Olen kerennyt olla töissä reilun kuukauden ja ensimmäisiä "oireita" on alkanut ilmentyä. Nyt jatkuvasti mietin,mistä olen valmis luopumaan. Tiedän,että oma hyvinvointi on se mistä en ikinä enää tingi.
Joten tämän vuoden loppu tulee olemaan loppua vanhalle minulle. Olkoonkin sen sitten lisää opettelua ja omien pelkojen kohtaamista,lisää omien pinttyneiden uskomuksien purkamista ja toisten ihmisten ihmettelyä,omista valinnoista.


Olkoon se rohkeutta pelosta huolimatta.