Oma ääni

02.07.2022

Kuinka paljon saat omaa ääntäsi kuuluviin ja kuunnellaanko sitä ?
Koetko,että sinä tulet kuulluksi?

Tämä ajatus on pyörinyt paljon viime aikoina mielessäni. Ihan omassa elämässäni ihmisten seurassa ja sitten taas hevosten kanssa ollessa.

Minulla kaksi aivan täysin erilaista hevosta.
Kaunosta näkee hyvin ihmisen käden jälkeen,siitä näkee ajan,kun sillä ei ollut vaihtoehtoa valita. Tehtiin se mitä ihminen käski,vaikkei olisi kiinnostanut. En tiedä,voiko tuota asiaa koskaan täysin korjata. Sitä ollaan nyt korjailtu useampi vuosi. Huonot kokemukset,niin ihmisillä kuin hevosilla jää paljon paremmin mieleen kuin ne hyvät. Ja yhden huonon kokemuksen pois pyyhkimiseksi tarvitaan monia monia hyviä kokemuksia. Tähän vaikuttaa varmasti myös hevosen persoona.

Sitte on Dusty,joka ei ole kokenut ikäviä kokemuksia,asiat on tehty hänen ehdoilla,ei pakottamalla. Asioihin ei ole menty ryminällä,vaan on todellakin annettu aikaa.
Koen,että Dusty todellakin tuli elämääni opettamaan minulle kuinka asiat voidaan tehdä eri tavalla. Miltä näyttää hevonen,kun se tekee asioita omasta halusta ja ilosta,ei ihmisen laittamasta käsin. Dusty on myös auttanut omalla käytöksellään avaamaan Kaunoa.

Lähtökohtaisestihan mikään asia ei ole hevoselle paha,me ihmiset teemme vaan niistä sitä meidän omalla käytöksellä ja omilla peloilla.

Kun Kauno alkoi saamaan omaa ääntään taas ilmoille,annoin sen kertoa. Ne kerrat kun hän aina vain sanoi ei,tuntui todella kurjalta itsestä. Mutta luotin siihen, että vielä tulee päivä kun hän sanoo kyllä. Ja nyt se on tullut. Paljon on edelleen tehtävänä,minulla itselläni.
En halua enää päivääkään elää niin,että hevosen täytyisi taipua minun tahtooni,koska sen vain kuuluu. 

Miten tehdä sitten asioita,että hevosen omaa paloa ja liekkiä ei sammuta? Kuinka antaa hevosen äänen kuulua ja tulla kuulluksi turvallisella tavalla?

Me kaikki tiedämme,että se joka omaa ääntään ei ole saanut koskaan kuuluviin,ja kun se hetki tulee,kun omaa ääntään uskaltaa käyttää,sitä käytetään aika isosti ja näkyvästi. Kunnes,sitten tulee hetki,kun löydetään se sopiva voimakkuus ja huutoa ei enää tarvita,mutta tässä vaiheessa onkin kokenut jo tulevansa kuulluksi,eikä tähän tarvita kuin yksi ihminen. Tulee perusluottamus,että minut kuullaan kyllä,vaikken huudakkaan.

Se,että hevonen käyttäytyy vaikeasti meidän ihmisten näkökulmasta,on sitä hevosen viestintää. Hevonen on voinut kertoa jo kymmeniä kertoja pienillä eleillä ja viesteillä,epämukavuudesta,pelosta,jännityksestä,mutta ihmisellä tämä kaikki on mennyt ohi.

Joten lähtisin miettimään,perusturvan ja luottamuksen kautta. Keskustelua molemmin puolin. Ymmärrystä ja hyväksyntää siitä,että heillä on myös oma tahto ja jos oman tahdon haluaa säilyttää hevosella,on omaa toimintaa muutettava ehkä siitä valtavirrasta olevasta koulutustavasta. On hyväksyttävä se tosiasia,että hevosta ei aina huvita ja joskus se voi myös sanoa ei. 

Otetaan vertailuun pieni lapsi,jonka toiveet ja oma ääni aina lytätäään. Kukaan ei kuule,vaikka lapsi yrittää päivästä toiseen sanoa,jonkun olevan huonosti. Tarpeisiin ei vastata. Joku päivä lapsi lakkaa yrittämästä ja tyytyy tähän, että kukaan ei kuule eikä näe häntä,lapsi sammuu. Silmistä näkee,että palo elämää kohtaan on sammunut. Tämä sama käy hevosella.

Ollaksemme ja tehdäksemme hevosten kanssa,meidän ei tarvitse sammuttaa heitä. Jotta,hevonen olisi turvallinen harrastuskumppani,sitä ei tarvitse sammuttaa. Kenenkään omaa tahtoa ei tarvitse sammuttaa,jotta asioita voitaisiin tehdä.

Voi myös miettiä,onko kaikki se todellakin sen arvoista,että toinen elävä olento antaa itsestään kaiken,vain sinun omien halujen takia ?

Ei pakon ja pelon kautta vaan rakkauden ja rajojen.

Asiaa voi myös tarkastella siltä kantilta,että kun alun alkaen lähtökohta on se,että hevonen saa käyttää omaa ääntään ja kertoa tuntemuksiaan,niin ei tule tarvetta koskaan niitä isontaa. Mutta siinä mennään metsään,että ihminen ei huomaa näitä hieno varaisia merkkejä ja paine vain kasvaa. Tätä olen itsekin aikoinaan tehnyt. Koska en ole osannut tarpeeksi ja tiennyt. Nyt niistä virheistä oppineena teen toisin. 

Hevosesta oppii kyllä hyvin äkkiä näkemään,onko hänellä ollut oikeus kertoa,vai onko hänen mielipiteensä ollut ihmiselle ilmaa.

Joten opetellaanko yhdessä niin,että kaikilla on mahdollisuus tulla kuulluksi. Kuullaan se oikea sanoma sieltä sanojen ja eleiden takaa ❤