Mutta mitä tekisi rakkaus?

16.07.2023
Elämässä on vaiheita ja ajanjaksoja jolloin tarvii tehdä stoppi. Pysähtyä jotta näkee minne sitä oli menossa. Kevät ja yrityksen aloitus,inspiraatio,luovuus,jonkun uuden synnyttämien. Ne omat toiveet ja kun ne toiveet ei toteutunutkaan. Ei tullutkaan ketään mihinkään tapahtumaan. Toisaalta sen arvasin,koska markkinointia en tehnyt juuri yhtään. Koin silti epäonnistuvani ja kieriskelinkin itsesäälissä ettei meidän luo oikeasti halua kukaan tulla. Tämä söi itsevarmuutta. Lyhyessä ajassa olen jo oppinut,että epävarmuuden kanssa täytyy tulla kaveriksi. Omat ajatukset,odotukset,innostus ja muut tunteet saivat minut myös väsymään. 


Ystäväni uupumus alkoi nousta pintaan. En ensin sitä ymmärtänyt. Elänhän unelmien elämääni,miten tässä nyt voi uupua? Noniin vaan voi ja ymmärsin uupumuksesta sen myötä lisää. 

Pelko oli tullut luokseni. En ole koskaan ollut kovinkaan pelokas,mutta nyt sen tunsin. Sisuskaluja se kurjasti väänsi ja sai aikaan jaloissa tutinaa,kauhukuvia ja lamaannutti. Pelon nostivat esiin hevoseni,ketkäs muutkaan. Säikähdin tätä tilannetta niin,että olen itkeä tihrustanut useamman viikon. Olen ollut lopettamassa yritystä ja myymässä hevosia. Olen ollut viime viikot jossain todella syvässä mustassa kuopassa. 

Väsymys on ollut kova,pääni on käynyt niin ylikierroksilla että on saanut kroppani sekaisin ja unen tarpeen tuplaantumaan,joten olen siis myös nukkunut ja antanut siihen luvan.

Olen kirjaimellisesti haukkonut henkeä ja odottanut hengenpelastajaa. No ei tullut.  Silloin ymmärsin taas,minä olen itse se joka pelastaa. Voin puhua ja puhua ja itkeä ja itkeä,mutta minä olen se joka tekee ne teot. Ei minua ulkopuolinen pelasta,tukea kyllä voi. 


Pelko aiheutti tosiaan sen,että sen ole suostunut hevosteni kanssa juuri mitään tekemään. Olen vältellyt kaikkea tekemistä. Kunnes mieheni tuli apuun ja on ollut kaverina. Olen yrittänyt olla armollinen itselle. Uskon,että tämä asia on tullut syystä pinnalle ja ilman hevosia se ei olisi tullut näkyville näin pian. Nyt pystyn puuttumaan tilanteeseen suht ajoissa.

Olin kehittänyt yritystäni siihen suuntaan,minne en sitä halunnut viedä.  Sisälläni on edelleen ristiriitoja ja niiden kanssa kamppailen. Mutta olen antanut itselleni luvan nyt asettua tarkkailijan rooliin. 
Olen nauttinut siis yksinolosta. Perheen kanssa olemisesta ja yhdessä tekemisestä. Tiedän että pelkomme menee suvussani,on äidilläni sekä tyttärelläni ja nyt näköjään minullakin. Pelkohan on luontainen ihmisillä,mutta joskus se voi ottaa ylivallan ja ihan haitata normaalia elämää.. siihen en halua. Olen pelkoni kanssa istunut nyt jo useamman viikon ja se jatkuu vielä. Tänään minulla nousi kysymys; mitä rakkaus tekisi? Oloni helpoittui heti ja tyyneys laski ylleni. Nyt muistan itseltäni kysyä pelon vallatessa mieleni ja kehoni,mitä rakkaus tekisi. 
Epävarmuus jota koin ja koen loi myös turvattomuuden tunteen joka varmasti aiheutti pahimmat pelot. Olen myös lipsunut viimeaikoina hyvinvoinnin vaalimisesta,ruoka ei ole ollut ravitsevaa ja herkkuakin on tullut syötyä liikaa. Jätin kahvin myös kokonaan pois,jotta se ei saisi minua enempää kierroksille.
Olen valmistautunut tulevaan taidenäyttelyyn joka on jo ensiviikolla Rovaniemen kaupungin kirjastolla. Taulut ovat siellä esillä useamman viikon.

Olen kirjoittanut kynä sauhuten. Harjoittelin intuitiivista kirjoittamista jossa kirjoitetaan ilman sensuuria kaikki mikä tulee mieleen,ilman arvostelua tai väliä siitä, tuleeko pilkkuja ja pisteitä oikeaan kohtaan. Tämä on ollut vapauttavaa ja myös tuonut päähäni lisää tilaa. 

Toiveeni on ollut olla yrittäjä jo vuosia ja nyt kun siihen ryhdyin,tuntuu kuin olisin hypännyt suoraan syväänpäähän. Olen joutunut tekemään uskomustyötä enemmän kuin ikinä uskoinkaan! Palaan taas kysymykseen mitä rakkaus tekisi?