Miltäs näytti vuosi 2022

23.12.2022
Toivon kaikille teille,että edes yhdeksi pieneksi hetkeksi tai vähän isommaksikin,saatte laskeutua joulun ajan rauhaan,merkitsi se sitten teille jokaiselle mitä tahansa.

 
Olen jälleen isojen asioiden äärellä. Minusta kyllä tuntuu jo siltä,että elämässäni ei ole muuta kuin isoja asioita. Tämä vuosi on ollut kerrassaan monivivahteinen,käännöksiä täynnä. Vielä tammikuussa vuoden alussa en olisi arvannut,että asumme vihdoin kaikki yhdessä omassa kodissa. Elämäni on kulkenut 7 vuoden sykleissä,nyt tämä viimeisen 7 vuoden sykli päättyy tähän vuoteen. Olin osakseni jo päättänyt,että mitään vanhaa en enää noista vuosista vie matkassani,koska nämä ovat olleet elämäni raskaimmat 7 vuotta. 

 Näihin vuosiin mahtuu toisen lapseni syntymä, isäni kuolema,hevosen osto,oman kodin etsimistä,muuttoja,ero miehestäni,paluu takaisin yhteen,muutama eri työpaikka,sekä luottotietojen menetys,kirjan kirjoitus ja tunnetaideterapian opiskelu sekä aloitin myös maalaamaan tauluja tilaustyönä! Oma pääkoppa on ollut todenteolla koetuksella. Olen aina kirjoittanut blogiini hyvin henkilökohtaisia asioita. Vanhemmista kirjoituksista löytyy todella kipeitä asioita,joiden kanssa lopulta oli tultava vaan sinuiksi. Olemme ihmisiä kaikki virheinemme ja se,että me näytämme virheemme ei ole heikkoutta vaan voimaa. Siksikin samalla linjalla mennään edelleen. 

Sain myös maksettua viimeisen velkani. Olinhan myös päättänyt,että ensi vuoteen en kanna tätäkään taakkaa matkassani. Ette usko miten huojentunut olen,koska hetken näytti myös siltä,että en sitä maksetuksi vielä saa. Olen toden teolla oppinut suhtautumaan rahaan hyvin eri tavalla mitä aiemmin. Siltikään se ei ole minulle motivaattori. Ja koska yrittäjäksi olen alkanut,olen saanut tätäkin asiaa päässäni muutamat kerrat jumpata...

Vuosi on merkityksellinen myös siksi,että olen saanut nähdä ja kokea muutamassa kuukaudessa kuinka hevosiini on vaikuttanut se,että he ovat kotona. Poissa on kaikki epämääräiset oireilut. Stressi on ollut varmasti suurin tekijä,minun oma stressi. 

Nyt istun kotona takkatulen ääressä ja mietin,tapahtuiko kaikki tämä todella. Onko oikeasti ohi se kaikki epätoivo, pelko ja suru mitä näinä vuosina koin. Voinko sittenkin ajatella,että en olekaan epäonnistunut ja ihan kamala ihminen. En osaa edes sanoa,montako kertaa olin luovuttaa,silti sitä en jostain syystä tehnyt.

 Elokuussa aloitin kahden vuoden tauon jälkeen päivätöissä ja nyt jouluviikolla sanoin itseni irti. Vähän yrittää paniikkinappulalle sormi hipuilla,mutta päätin luottaa. Päätin luottaa sen takia,mitä kaikkea olen viimevuosina kokenut ja siitä selvinnyt,selviän tästäkin ja tulevaisuus näyttää nyt monia kertoja kirkkaammalta.

Toivon sinulle siellä ihanaa joulua ja luottamusta siihen,että kaikki asiat järjestyvät ja menevät juuri niin kuin niiden pitääkin ⭐