Kuinka luonto sen sinulle kertoo

19.04.2023

Tänään heräsin valtavaan päänsärkyyn. Ulos katsoessani huomasin taivaan harmauden ja sateen. Olin eilen suunnitellut jatkavani pihan siivousta,olin jo valmiiksi miettinyt mitä tälle päivää täytyy saada tehtyä. Olisin sen varmasti toteuttanut, jos auringon paiste olisi jatkunut myös tälle päivää. 

Mutta aivan kuin luonto olisi tiennyt jo ennen minua. Kuinka paljon olen jo tehnyt,luonut ja synnyttänyt,ideoinut,toteuttanut ja kaikkea muuta. Kiire kiire,kiire luoda tehdä,saada asiat valmiiksi ennen kesää,ennen sitä kuuluisaa jotakin.

Aamun harmaudessa ja sateessa ymmärsin,levähdä ja hengitä. Sade pyytää hidastamaan ja katsomaan mitä se huuhtoo mennessään. Aika pysähtyi. 

Niin kuin luontokin tarvitsee lepoa kevään korvilla. Jotta juuret voivat kasvaa vahvaksi ja ravinteikkaaksi ja kasvattaa jälleen uudet kukat ja lehdet,ne tarvitsevat vettä. Ei mikään jaksa jatkuvassa paahteessa kasvaa. Sopuisasti kaikkea. Ei luonto laita vastaan, vaan se tietää tarvitsevansa kumpaakin. Vettä,harmautta ja aurinkoa. 

Mielelläni olen jo matkalla tuolla jossain,mielelläni on myös jatkuva halu haluta jotain. Taisin vain unohtaa,että olen matkalla sinne ja puurtamalla ei pääse perille. Kärsimättömyys tietyissä asioissa on paheeni,harjoittelen sitä joka päivä.

Katsahdan siis jälleen luontoon ja totean,kasvu ei tapahdu pakottamalla. Sille tarvitsee antaa oman aikansa.

Muistutan myös itseäni,että olen tehnyt valtavan sisäisen työn muutamien vuosien sisällä ja opettelen edelleen olemaan itselleni armollinen.

Joten kiitos tästä sateesta ja harmaudesta,jotta saan ravittua itseäni. Kiitos luonto,mun suurin opettajani 🌱💚