Hämmästelyiden aamu

21.04.2023
Kuinka erilaista ja vapauttavaa onkaan kun aamulla lähtee liikkeelle hämmästelyn,ihastelun ja ilon kautta. 

 
Ulko-oven aamulla aukaistaessa lämpimän ilman tavoittaessa kasvoni,voin vain hämmästellä,kevät se todellakin on. 

Linnun laulun kuulleessa,kuuntelen ja ihastelen mikähän lintu se tänään mulle ja meille laulaa. Ääni on eri kuin eilen. Sirkutus ja ääni kasvaa ja siihen yhtyy myös muut linnut. Olen paratiisissa. Toivotan koko maailmalle hyvää huomenta. Paksun lumipeitteen alta näkyy jo maa,ah niin ihana maa. Odotan jo, että voin painaa varpaani sitä vasten. 

Hämmästelen,kuinka lopulta kaikki kävi taas niin äkkiä. Hevoset odottavat heiniänsä,heilläkään ei kiire minnekkään. Rauha ja tyyneys on silmissä. Jään kuuntelemaan heinän rouskutusta,linnun laulua ja nauttimaan auringosta kasvoillani. Tunnetko sen? 

Hämmästelen kuinka se kaikki on tässä,tässä hetkessä. Hämmästelen sitä,että minä olen luonut itselleni tämän elämän. Minä olen saanut pitää kaiken tämän elämässäni,olen etuoikeutettu.

Minulla on kaikki ja kaikki on jo minussa. Hämmästelen sitäkin,kuinka mieleni yrittää aina välillä hämmentää asioita niin,etten näkisi mitä minulla jo on. 

Tänä aamuna mieleni ei enää hämmentänyt,nyt asialla oli sydämeni. Sydämeni ääni ei ollut enää kuiskaus,niin kuin se joskus oli,se puhui nyt varmasti ja lempeästi. 

Jos olemisessa on jo kaikki mitä tarvitsemme,miksi juoksemme olemista karkuun? 

Tunnetko vielä kasvoilla sen auringon paisteen ja kuuletko lintujen laulun? Kuuletko hevosten heinän rouskutuksen ja heidän sieraimista tulevan pärskeen,aivan kuin sanoen,ihminen tätä me ollaan taas ootettu. Pysähdy,hengitä ja vaan ole. Ja minä olin.