Epämukavuuden äärellä

09.01.2023
Kirjoitin pitkän tekstin jo kertaalleen tallentamatta ja se poistui,joten otetaan uusiksi ja puhallellaan hetki. Tämä päivä on ollut hyvin erilainen. Olen opetellut katsomaan eri asioita hyvin eri kantilta. Ja jälleen kerran hevosen opettamana. Me voidaan aina katsoa ulkoisija tekijöitä,mutta todellisuudessa niillä ulkoisilla tekijöillä ei ole merkitystä. Annappas kun kerron:

 
Jos aloitetaan vaikka tästä tekstistä jota en tallentanut,hetken aikaa sapetti mutta yhtäkkiä syttyikin lamppu,nyt mulla on mahdollisuus kirjoittaa tämä asia paremmin. Ja hyvä niin,kiitos siis tästä mahdollisuudesta. Toinen asia onkin sitten hieman monivivahteisempi ja moniosaisempi.. Olen jo pitkään haaveillut taas ratsastavani. Taukoa taitaa olla peräti 2 vuotta,kävin kesällä selässä olemassa 10minuuttia,mutta sitä ei voi ratsastukseksi laskea. Olen odottanut taas oikeaa hetkeä,jonka olin päättänyt olevan nyt maanantaina. Yritin keksiä taas syitä,miksi en menisi. Huono sää,tuisku ja tuuli,palelee,en jaksa,olis niin paljon muutakin. Ratsastus on ollut mulle ennen mielekästä ja innostavaa. Kunnes muutama vuosi sitten siitä lähti hohto lopullisesti. Sen jälkeen hautasin kaikki asiat jotka muistutti sitä ja totesin,että ei hevosella tarvi ratsastaa. Olen samaa mieltä edelleen,että hevonen ei tarvi ratsastusta,mutta minä kaipaan sitä. Voinko sallia itseni kaivata sitä? Kun hevonen ei tarvitse sitä ratsastusta,miten teen sitä niin,että se on kivaa molemmille. Kaiken tekemisen voi pitää kivana,mutta totuus on että välillä tarvii mennä epämukavuusalueelle,niin ihmisen kuin hevosen,jotta oppia tapahtuisi. 

Nyt olen epämukavuusalueella,syvällä siellä. Tämä epämukavuus ei liity pelkästään ratsastukseen vaan yleisesti elämääni sekä yrittäjyyteen.
 
Koska olin päättänyt,että tänään on se päivä jolloin ratsastan ja josta meinasinkin luistaa,lompsin päättäväisesti hakemaan satulaa ja suitsia. Pidin motivaatio ja tsemppauspuhetta itselleni samalla. 

Fiksuna tyttönä päätin myös kahden vuoden tauon jälkeen lähteä ratsastamaan aakeelle laakeelle pellolle,tuonne tuiskuun. Koska kuinkas muutenkaan. (sisälläni taitaa asua pieni rodeoratsastaja) Haaveissa oli tietenkin rento kävely pellon poikki ja sitte kotia,no haaveiksi jäi nekin. Hypättiin suoraan sinne ytimeen ja katottiin silmästä silmään,oliko taito päässyt ruostumaan. Uskallan tähän väliin väittää,että oli miten hyvin koulutettu hevonen allasi, tätin kullanmussukka sekä itse taitoa uhkuva,niin kun kahden vuoden jälkeen kaivaa sen ajokortin taskusta ja päräyttää mopessin käyntiin on hallinta alkuun,no kankeahkoa. Mutta siinä iloisissa loikissa verryimme molemmat sen verran,että pääsimme keskustelemaan onko loikat sallittuja vai ei. Ei tullut rentoa kävelyä,tuli tuutin täydeltä tavaraa.

Tiettyjä asioita voi jättää tekemättä ja tiettyihin asioihin voi tyytyä. Tyydytkö sinä tiettyihin asioihin vain siksi,että joudut menemään epämukavuusalueellesi ja siellä ei olekaan kivaa? Luulen,että suurimmalle osalle ihmisistä näin käy,niin mullekin.

Mulla tämä pelko ja epämukavuusalueelle meneminen on saanut aiemmin aikaan lamaannusta ja olen siis lakannut tekemästä asioita. Tämö johtuu taas siitä,että sinne epämukavuusalueelle on menty liian vauhdilla. Luottamus ja kontrolli omaan tekemiseen ei ole pysynyt matkassa.

Tiesin,että otan riskin kun pellolle lähden,mutta silti jostain tuli taas tunne,että kyllä tämä homma hoituu. Niin se teki,nyt mulla oli luottamus itseeni kohdillaan. Mulle näytettiin,tai siis oma hevonen näytti ja kyseenalaisti mun tekemiä valintoja. Ne on vaan asioita,joita mä en ole läpikäynyt,en itseni enkä hevoseni kanssa. Niin simppeliä se lopulta on. Ei ulkopuolelta tulevaa,vaan mun ja hänen välisiä. Tekemättömyyden tulosta,joka ajan saatossa ottanut mörön vaatteet ja kasvanut mielikuvissa liian isoksi. Kasvanut ajatukseksi,että en pysty. Tänään se pieneni,ei se pois ole kokonaan,mutta kontrollia sillä ei enää ole. 

Joten ajattelu kamalasta ratsastuksesta ja epäonnistumisesta muuttuikin oivallukseksi ja onnistumiseksi,ja hevonenkin oli lopulta tyytyväinen. Kyse on vain näkökulmasta.